Nykyaikainen tanskalainen arkkitehtuuri tuli maailman tietoisuuteen suositun funktionalismin nousun myötä 1930 ja -40 luvulla. Pohjoismaista erityisesti Suomi ja Tanska ottivat käytännöllisen funkkiksen omaksi tyylisuunnakseen. Tanskalaisessa rakentamisessa jo vanhastaan suosittu tiili antoi paikallisille funkkisrakennuksille omaleimaisen ilmeen. Julkisten rakennusten ja kerrostalojen lisäksi funkkistyyliin rakennettiin parissa vuosikymmenessä myös yli satatuhatta omakotitaloa, mikä on Tanskan kokoisessa maassa suuri määrä.
Kansainvälisestikin merkittävistä tanskalaisista funkkisrakennuksista hyvä esimerkki on Vilhelm Lauritzenin suunnittelema Knapstrupin lentokentän terminaalirakennus. Knapstrupin lentokenttä on yksi Euroopan vanhimmista kansainvälisistä lentokentistä, ja vuonna 1939 valmistunut terminaali on toiminut suunnannäyttäjänä nykyaikaiselle lentokenttärakentamiselle.
Funkkis kehittyi edelleen edistäen modernin arkkitehtuurin suosiota, sekä lisäsi kansainvälistä kiinnostusta tanskalaiseen arkkitehtuuriin. Nykyään Tanska onkin merkittävä ja tunnettu maa ennakkoluulottomien ja näyttävien rakennusten suunnittelijana. Tästä löytyy lukuisia esimerkkejä etenkin pääkaupunki Kööpenhaminan alueelta, josta löytää sekä historiallisia että huippumoderneja rakennuksia.
Moderni ja peloton Kööpenhamina
2000-luvulle tultaessa Kööpenhaminan arkkitehtuuri on jatkanut kehitystään moderniin ja innovatiiviseen suuntaan. Kööpenhaminan uusilta asuinalueilta ja keskustasta voi löytää muun muassa rakennuksia, joissa materiaaleja on käytetty ennakkoluulottomasti. Tällainen on esimerkiksi vuonna 1999 valmistunut kirjastorakennus Den Sorte Diamant, eli Musta Timantti. Se on saanut nimensä julkisivustaan, jonka materiaalina on käytetty kiillotettua mustaa graniittia. Toinen komea näyte tanskalaisten arkkitehtien osaamisesta on Henning Larsenin suunnittelema Operaen, eli Kööpenhaminan Oopperatalo. Neofuturistista tyylisuuntaa edustava rakennus otettiin käyttöön vuonna 2005. Oopperatalon edustalta näkee kanaalin yli Amalienborgin palatsille. Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten historia ja nykyaika lyövät kättä Kööpenhaminan keskustassa.
Pehmeämpää muotokieltä edustavat viherkattoiset rakennukset, joiden yleistyminen Kööpenhaminassa ei ole sattumaa tai muoti-ilmiö. Kööpenhamina on nimittäin ottanut käyttöön säännön, jonka mukaan kaikilla riittävän loivakattoisilla uusilla rakennuksilla on oltava kasvipeite. Kööpenhaminan tavoitteena on olla hiilineutraali kaupunki vuoteen 2025 mennessä, ja viherkatot auttavat osaltaan tämän tavoitteen saavuttamisessa. Ne auttavat myös vähentämään hulevesiä ja lisäävät kaupungin yleistä viihtyisyyttä.
Tanskassa on perinteisestikin ollut viherkattoihin liittyvää osaamista, ja monet maineikkaat arkkitehtitoimistot ovat nyt tarttuneet haasteeseen yhdistää vihreys ja moderni design. Tästä erinomainen esimerkki on näyttävä ja palkittu kerrostalo 8 Tallet, eli 8 Talo. Tämä Ørestadin alueelle kohonnut kompleksi muistuttaa muotokieleltään vähintään yhtä paljon Etelä-Amerikan pyramideja kuin nykyaikaista asuinrakennusta.
Ørestadin alue on kokonaisuutenakin arkkitehtuuriltaan kiinnostava. Infrastruktuuriltaan asumiseen ja työssäkäyntiin erinomaiseksi alueeksi tarkoitettu Ørestad on kohdannut myös vastoinkäymisiä. Virtaviivainen, huippumoderni kaupunkisuunnittelu ei aina kohtaa ihmisten arjen tarpeita. Ørestad jatkaa kuitenkin kehittymistään, ja moderni Kööpenhamina lippulaivanaan Tanska pysynee arkkitehtuurin huipulla tulevaisuudessakin.